Olen tässä alkanut ajattelemaan kirjallisuutta enemmänkin sen jälkeen kun olen alkanut itse kirjoittamaan, vaikka kirjoitukseni ovatkin lähinnä ajatusvirtoja. Mietin miksi olen aina ollut niin innokas lukemaan lähes kaikenlaisia kirjoituksia. Ei pelkästään tarinoita, vaan lähes kaikkea. Siihen tulokseen olen päätynyt, että lukemalla muiden tekstejä saan uusia näkökulmia omiin ajatuksiini. Sillä jokainen kirjoitus, paitsi tietokirjallisuus, sisältää jotain kirjoittajastaan. Olipa teksti kuinka proosallista tahansa, ja tarkoitukseltaan aivan muuta kuin pohdiskelevaa, saa siitä silti itselleen jotain kirjoittajasta.

Mielestäni on ajatusten haaskausta miettiä asioita vain lähipiirin antamien näkökantojen valossa, puhumattakaan että ottaisi huomioon vain oman kantansa. Varsinkin vanhoja kirjoja lukiessa tuntuu siltä kuin oppisi jotenkin uusia keinoja käsitellä asioita. Se miten kirjoittajat käsittelevät asioita hahmojen kautta, on kuin pääsisi keskustelemaan itse kirjoittajan kanssa. Keskusteluissahan oppii aina eniten kuuntelemalla, joten lukemisessa on sekin hyvä puoli, ettei lukija voi keskeyttää kirjoittajan ajatuksen kulkua.

Tämäkin teksti ehkä, eikä vain ehkä, kertoo jotain itsestäni. Se miten sen haluaa tulkita riippuu täysin lukijasta. Se miten ymmärrämme lukemaamme ja näkemämme, pohjautuu mielestäni hyvin pitkälti omiin näkemyksiimme. Toisaalta jos tekstiä lukiessani voin olettaa olevani vuorovaikutuksessa sen kirjoittajan kanssa, silloinhan sen on pakko muuttaa jotain minussa. Suoralta kädeltä en muista kuka näin on sanonut mutta minusta tässä on totuuden siemen: "Kahden ihmisen kohtaaminen on kemiaa; jos kaksi persoonallisuutta kohtaa ja syntyy edes jonkinlainen reaktio, on kummassakin syntynyt joitain muutoksia." Ehkä juuri sen vuoksi haluan ikään kuin muuttaa jotain, lukemalla itseäni viisaampien kirjoituksia. Taustalla saattaa olla toivo että muutos on parempaan suuntaan.

Tekstin sinänsä ei tarvitse olla mitenkään totuudenmukaista tai järkeenkäypää, siis omien ajatusteni mukaan. Täysin omien arvojekin vastainen teksti voi saada ajatukset seuraamaan kirjoittajan mielen juoksua. Mutta lopputulos taas voikin olla jotain aivan omaani ja hyödyllistäkin.

Tätä kirjoittaessani huomasin kuinka käsityksesni muuttuvat jo omaakin tekstiäni uudelleen lukiessa. Yllä oleva ei ole aivan sitä mitä mietin päivän mittaa. Tästä voi kehkeytyä jopa erittäin hyödyllinen "harraste".