Nyt kun alkuun pääsin niin kirjottelen hieman lisää.

Paljon ovat viisaat väitelleet aiheesta onko kuoleman jälkeen elämää. Ateistinen kantani on yksinkertaistettuna selkeä. Mitäpä siellä olisi. Kun aivot sanovat kaput se on sitten siinä. Ei ole edes mustaa sitä vain ajatukset loppuvat siihen. Ja taas täytyy kritisoida itseään sen verran, että mistä minä sen voisin tietää. Kuolleilla on tähän ainut oikea vastaus, ja he tuppaavat olemaan hiljaista sorttia. Mutta mielestäni osa uskovaisista ottaa turhan suuren riskin. Sillä hekään eivät sitä voi tietää varmaksi, olkoot vaikka kuinka vahvoja uskossaan. Joten jos mitään ei ole ja, ehkä jopa kyyninenkin, näkemykseni on totta. Silloin on heitetty lähes hukkaan yksi elämä. Poikkeuksena tietysti tosi uskovaiset jotka itseään säästämättä auttavat muita.

Jatkoa seuraa...